Kastamalla ja opettamalla

Marraskuussa kokoontuneessa kirkolliskokouksessa hyväksyttiin kirkon toiminta- ja taloussuunnitelma vuosiksi 2018-2020. Keskustelussa yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousi kirkkohallituksen suunnittelema hanke, jossa pyritään turvaamaan kasteen asema suomalaisten perheiden elämässä. Taustalla on aiheellinen huoli siitä, että yhä harvempi perhe antaa kastaa lapsensa.

Aihe on tärkeä, ja on hyvä, että siihen puututaan. Kasteiden vähentyessä Suomesta on hyvää vauhtia tulossa oikea pakanamaa. Keskusteluja kuitenkin sävytti ennen kaikkea huoli kirkon jäsenmäärän laskusta. Toki kirkon taloudellisen ja toiminnallisen tulevaisuuden kannalta jäsenmäärän lasku on hälyttävää, mutta itse olen enemmän huolissani siitä, mihin ja miten suomalaiset – niin kastetut kuin kastamattomat – uskovat. Kaste on ”uudestisyntymisen peso” (Tit. 3:5, KR 38) ja uuden elämän alku, mutta jos kastettu ei saa kristillistä kasvatusta ja opi tuntemaan Vapahtajaa, jäävät kasteessa saadut lahjat lopulta hyödyttömiksi.

Kirkkohallituksen suunnitelmassa piirsin mielessäni kysymysmerkin seuraavan lauseen kohdalle: ”Erityisesti nuorten aikuisten (20-39 vuotta) kontekstissa tarvitaan uuden tyyppistä kasteen teologian muotoilua sekä tähän perustuvaa kohderyhmälähtöistä vuorovaikutusta.” Mitä on uuden tyyppinen kasteen teologian muotoilu? Muoto ja sisältö kulkevat useimmiten käsi kädessä, ja huoleni on, että teologian muotoilu tosiasiassa muuttaa itse teologiaa. Toivottavasti huoleni on aiheeton.

Olisiko hyvä palata yksinkertaiseen katekismusopetukseen siitä, mitä kaste merkitsee: ”Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.” Tämän Lutherin opetuksen voisi ehkä sanoittaa uudestaan niin, että tämän päivän nuori aikuinen ymmärtäisi sen paremmin. Itse asia on kuitenkin muuttumaton. Kaste on henkilökohtaisen uskonelämän alku, ja jokapäiväinen kääntymys ja uskossa eläminen on kasteen toteuttamista.

 

Sanansaattajan pääkirjoitus 16.11.2017