Kokonaisen sanan tähden

Evankeliumiyhdistystä moititaan toisinaan siitä, että se on kadottanut evankeliselle herätysliikkeelle ominaisen ilon ja siitä on tullut kiukkuinen ja ahdasmielinen. Kaikki kohdattu kritiikki on syytä ottaa vakavasti ja käyttää sitä peilinä. Jos todella näyttäydymme toisten silmissä sellaisilta, joiden päätehtävä on vastustaa kaikkea, mitä kirkossa tapahtuu, meidän on syytä mennä itseemme ja tehdä parannus. Kai me edelleen tahdomme olla nimemme mukaisesti evankelinen liike, jossa evankeliumi – hyvä sanoma Kristuksesta – on keskiössä.

Voi kuitenkin olla, että saamamme kritiikin taustalla on harmistuminen siitä, että emme näe kaikkea kirkon muutosta hyvänä kehityksenä. Meidän toivottaisiin laulavan iloisia Siionin kanteleen lauluja ja julistavan avaraa armoa – mitä toki teemmekin –, ja samalla sitoutuvan kaikkiin kirkon tekemiin ratkaisuihin. Kun emme kuitenkaan ole valmiita siihen, meitä pidetään kivenä kirkon kengässä, kuten eräs asian ilmaisi.

Mihin perustuvat evankelinen ilo ja avara armon julistaminen? Ne perustuvat Raamattuun. Ne eivät ole omaa keksintöämme eivätkä vain omien tunteidemme heijastusta. Jumalan sanan lupaukset tuovat elämäämme Kristuksen ja hänen mukanaan ehdottoman armon. Ilon perimmäisenä syynä on Jeesuksen ristintyö, ja sen Jumalan sana meille lahjoittaa. Mutta samassa Jumalan sanassa on myös ilmaistu Jumalan tahto monissa asioissa. Jumalan sana ei ainoastaan lupaa meille armoa, vaan se myös kertoo meille oikeasta ja väärästä. Meillä ei ole lupaa ottaa sanasta vain sitä, mikä tuntuu hyvältä ja sopivalta tässä ja nyt ja hylätä loput. Jos haluamme iloita Jumalan sanan lupauksista ja julistaa sen mukaista avaraa armoa, otamme todesta myös samassa sanassa olevat käskyt, kiellot ja ohjeet. Sen tähden emme voi iloita kaikesta kirkossa tapahtuneesta ja tapahtuvasta muutoksesta.

Sanansaattajan pääkirjoitus 16.3.2018