Orwellilainen kirkko?

(puheenvuoro kirkolliskokouksessa käsiteltäessä piispainkokouksen lausuntoa ns Helanderin selvitykseen siitä, pitäisikö kirkon luopua vihkioikeudestaan)

Piispainkokous suosittaa, että kirkko säilyttää vihkioikeutensa.

Mielelläni kannatan piispojen näkemystä. Tilanteessa, jossa avioliittokysymyksen suhteen Suomessa olemme, kirkko antaa hyvän todistuksen, kun se edelleen vihkii kristilliseen avioliittoon ja pysyy samalla perinteisessä avioliittokannassaan. Näin kirkko myös osoittaa olevansa itsenäinen ja kuuntelevansa yleisen mielipiteen ja yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten sijasta Jumalan tahtoa.

Piispainkokous myös esittää, että kirkolliskokous ottaa Helanderin laajan ja seikkaperäisen selvityksen jatkotyöskentelyssä huomioon ja myös arvioi sen johtopäätöksiä.

Helanderin selvityksessä suositellaan kirkolle kompromissiratkaisua kiistaan siitä, tulisiko kirkon ruveta vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja vai ei. Kompromissina esitetään vaihtoehtoa, ”jossa kirkko pitäytyy nykyiseen käytäntöön, mutta hyväksyy samalla, että sen sisällä voi olla myös toinen teologisesti perusteltu toimintamalli siitä keitä kirkko voi vihkiä avioliittoon ja keiden siviilivihityn avioliiton se voi siunata.”

Kun luin Helanderin lausunnon suosituksen, tuli mieleeni vastikään lukemani kirja, George Orwellin ”Vuonna 1984”. Siinä kuvataan kuvitteellista yhteiskuntaa, jossa puolue johtaa yksinvaltaisesti, isoveli valvoo, ja puolue myös päättää, mikä milloinkin on totta. Totuus muuttuu välillä hyvin nopeastikin – jopa kesken puolueen edustajan puheen – ja hyvä puhuja pystyy muuttamaan puhettaan lennossa niin, että puheen lopussa eletään eri totuuden varassa kuin puheen alussa. Tämän mahdollistaa käsite ”kaksoisajattelu”. Kaksoisajattelusta todetaan vaikkapa näin: ”Se merkitsee nöyrää alttiutta sanoa mustaa valkoiseksi, kun puoluekuri sitä vaatii. Mutta se merkitsee myös kykyä uskoa että musta on valkoista, ja vielä enemmän, kykyä tietää että musta on valkoista ja unohtaa että mikään muu on koskaan edes pälkähtänyt päähän. Se edellyttää menneisyyden jatkuvaa muuttamista ja muuttamisen tekee mahdolliseksi ajatusjärjestelmä joka oikeastaan peittää kaiken muun alleen ja josta uudiskielessä käytetään nimitystä kaksoisajattelu.”

Helanderin kompromissiesitys tarkoittaa – jos sen oikein ymmärrän – että edelleen kirkon kanta on, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, ja kuitenkin samalla kirkon kanta on se, että myös samaa sukupuolta olevat voidaan solmia kirkollisesti avioliittoon. Samaa sukupuolta olevien vihkiminen on siis yhtä aikaa musta ja valkoinen. Vaatii aikamoista kaksoisajattelua voida uskoa ja tietää näin.

Kahden eri totuuden kirkko ei ole uskottava. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon on hyvä konstailematta pysyä yksinkertaisessa Raamatun opettamassa avioliittomallissa ja samassa rintamassa muiden Suomessa toimivien kristillisten kirkkojen ja yhteisöjen kanssa, joilla on vihkioikeus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s