Matkailu avartaa

Matkailu avartaa, sanotaan. Matkailu antaa uusia kokemuksia. Se on kyllä aivan totta. Herääminen keskellä yötä runsaan 10 kilometrin päässä sattuneeseen 6,7 magnitudin maanjäristykseen oli aivan uusi kokemus, jota koto-Suomessa tuskin koskaan olisi saanut. Kun huojuvasta hotellista sen pimeitä käytäviä pitkin oli päässyt ulos yhdessä muiden hotelliasukkaitten kanssa ihmettelemään ja kauhistelemaan tapahtunutta, ei turvallisuudentunnetta lisännyt hotellin työntekijän vakuuttelut, että nyt voi jo mennä takaisin huoneeseen, että hotellimme kestää vaikka 11 magnitudin järistyksen, tai että halutessaan voi mennä nukkumaan rannalle rantatuoleihin. Jo yöllä julkaistuissa tiedotteissa kerrottiin paikallisten viranomaisten kehottaneen pysyä ulkona jälkijäristysten varalta ja välttämään rantoja tsunamivaaran vuoksi. Aamulla kuulimme kahden turistin kuolleen, kun ravintolan seinä romahti heidän päälleen. Kierros kaupungin keskustassa noin kilometrin päässä hotellistamme katselemassa tuhon jälkiä paljasti, että mistään pienestä tärinästä ei yöllä ollut ollut kysymys. Pahiten oli tuhoutunut vanha moskeija, jonka portaat olivat sortuneet ja minareetti katkennut.

Maanjäristys ei kuitenkaan edes ollut lomamatkani pelottavin kokemus. Vielä pelottavampaa oli ratsastus, tunnin ohjattu aktiviteetti rannalla auringon laskiessa. Kun täysin kokemattoman, pari kolme kertaa joskus vuosia aikaisemmin hevosen selässä olleen ratsastajan hevonen lupaa kysymättä lähtee laukkaamaan, käy mielessä varma putoaminen hevosen selästä ja tallautuminen takana tulevan hevosen jalkoihin. Siinä ei kypäräkään paljoa auttaisi. Turvallisuudentunnetta ei lisännyt viereen ratsastaneen stetsonipäisen pikkusikareita ketjussa polttavan opastajan kyselyt: ”Onko kaikki ok? Haluatko vaihtaa hevosta?”

Laukkaavan hevosen satulannupista puristaessa ja eletyn elämän vilistessä filminauhana silmien edessä ei auta kuin luottaa siihen, että vaikka minä putoaisin, ei päästäni kuitenkaan putoa hiuskaan taivaallisen Isäni sallimatta; tai hotellihuoneen sängyn huojuessa, astioiden kilistessä ja talojen sortuessa ympärillä muistaa, että vaikka kukkulat horjuisivat ja vuoret väistyisivät, Jumalan armo ei kuitenkaan järky eikä hänen rauhanliittonsa horju. Näissä lupauksissa on turvani. Ne kestävät vielä silloinkin, kun tämän ajallisen elämän perustukset kerran lopullisesti murtuvat ja pettävät.

Kolumni Uusi tie -lehdessä elokuussa 2017

Herätyskristillisyyttä

Keskustelin erään toimittajan kanssa Sanansaattajan tulevasta linjasta. Hän ihmetteli, kun sanoin, että toivoisin lehden olevan jatkossa entistäkin herätyskristillisempi. Hänen oli vaikea yhdistää toisiinsa hedbergiläinen evankelisuus ja herätyskristillisyys.

Evankelisuus on herätysliike. Se on ollut sitä syntyessään ja on edelleen. Evankeliumiyhdistyksen sääntöjen 2§ määrittelee yhdistyksen tarkoituksen yksinkertaisesti: ”Yhdistyksen tarkoituksena on, luottaen Jumalan armoon ja apuun, levittää Kristuksen evankeliumia, saattaa evankeliumin sana yhä useamman ihmisen jokapäiväiseen käyttöön ja näin edistää ihmisten turvautumista Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan.” Siellä, missä tämän pykälän mukaisesti evankeliumin sana otetaan jokapäiväiseen käyttöön ja missä entistä sitoutuneemmin turvaudutaan Jeesukseen Kristukseen Vapahtajana, siellä on herätys. Sellainen toiminta, jonka tavoitteena on sääntöjen tarkoituspykälän toteutuminen, on siksi herätyskristillisyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Sleyn kaiken toiminnan tulee viime kädessä tähdätä herätyksen syntymiseen. Lähetystyötä teemme sitä varten, että yhä useampi Jumalan luoma ja Kristuksen lunastama saisi oppia tuntemaan Jeesuksen omana Vapahtajanaan. Siksi lähetystyömme kärkenä on evankeliumin julistus, jota toki seuraa auttamistyö. Suomessa on jo suuri joukko kastamattomia niin kantasuomalaisia kuin muualta muuttaneita, ja kastetuistakin kovin harvoilla evankeliumin sana näyttää olevan jokapäiväisessä käytössä. Tarvitaan siis Jumalan sanan julistamista, jotta Suomessa voisi syntyä herätystä ja kääntymistä elävän Jumalan puoleen. Evankeliumiyhdistyksen julkaisujenkin perimmäisenä tarkoituksena tulee olla yhdistyksen tarkoituspykälän toteuttaminen. Siksi toivon, että Sanansaattaja voisi nimensä mukaisesti viedä herättävää ja uskoa synnyttävää ja vahvistavaa sanaa yhä useammille.

Jos emme rukoile ja odota Jumalalta herätystä emmekä tee työtä sen puolesta, emme enää ansaitse herätysliikkeen nimeä. Emmehän toivo, että evankelisuudesta tulee herätyskammoinen herätysliike, kuten erään toisen liikkeen edustaja kerran kuvasi omaa liikettään.

Sleyn sääntöjen 5§ toteaa: ”Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä yksityinen henkilö, joka sitoutuu elämässään yhdistyksen tarkoitukseen ja toiminnan perustaan. Yhdistyksen jäsenen tulee pyrkiä omalla toiminnallaan, kuten lahjoituksin, testamentein, kirjoituksin, suullisen todistuksen kautta, ym., auttamaan yhdistyksen tarkoituksen toteuttamista.” Haluankin kutsua sinut, hyvä lukija, mukaan yhteiseen työhön toteuttamaan yhdistyksen tarkoitusta: että Jeesus tulisi tutuksi ja rakkaaksi mahdollisimman monelle; että Suomeen ja lähetyskentille tulisi Jumalan antama herätys.

Pääkirjoitus Sanansaattajassa 3.8.2017