Ulkoistettu vihollinen

Muutama viikko sitten suomalaiset yhtyivät turkulaisten johdolla Lutherin taisteluvirteen, kun perinteen mukaan Suomen Turku julisti koko maahan joulurauhan. Virressä laulettiin tavan mukaan vanhasta vainoojasta, joka on kavala ja kauhea, kiivas ja kiukkuinen ja vieläpä julma ja hirmuinen. Mihin tai keneen mahtoivat virteen yhtyneet suomalaiset ajatella virren sanojen viittaava? Luulen, että monen mielessä välähteli kuva naapurista, joka armeijan karttaharjoituksissa aina merkittiin punaisella, joka tuli idästä, mutta jota missään nimessä ei saanut nimetä. Tätä assosiaatiota saattoi vielä vahvistaa se, että virttä laulettiin sotilassoittokunnan säestämänä, ja kaiken lisäksi tällä kertaa tie joulurauhan julistuksen paikalle, Turun vanhalle suutorille, oli suljettu sotilasajoneuvoin. Vanha vainooja on ulkoistettu ja politisoitu.

Uudenvuodenpuheessaan presidentti Niinistö puhui varjojen maasta, jossa me elämme. Varjoja luovat niin terroriteot kuin kiristynyt turvallisuuspoliittinen maailmantilannekin. Jännitteet ympärillä kasvavat, ja siksi tarvitaan yhtenäisyyttä, keskinäistä yhteyttä ja huolenpitoa. Hyviä ja tärkeitä näkökulmia hyvältä arvojohtajalta. Raamatun näkökulmasta ajattelen kuitenkin, että varjojen maa on näin ulkoistettu ja politisoitu.

Kun Raamattu puhuu varjojen maasta, tai kuoleman varjon maasta, se puhuu meistä. Varjot eivät ole jossain tuolla ulkopuolella, emmekä me voi suojautua niiltä omaan lintukotoomme. Varjot ovat minun sydämessäni, koska siinä pesii ja siitä kasvaa kaikki paha. Kauhistuttavat terroriteot ja sotiin ja kärsimykseen johtavat päätökset ovat oireita siitä sairaudesta, jota minäkin sairastan. Osuvasti riimitteli Pro Fide –yhtye aikoinaan: ”Koiranunta nukkuu Hitler sisimmässä jokaisen”.

Vanha vainoojakaan, se kiivas ja kiukkuinen, ei ole jossain maamme rajojen ulkopuolella rajavartiolaitoksen tarkkailussa, vaan hän on Tämän Maailman Ruhtinas, joka riehuu joka puolella, saa aikaan eripuraa, riitaa, vihanpitoa, epäuskoa, jumalanpilkkaa, toivottomuutta, jumalattomuutta – listaa voisi jatkaa pitkään. Ja hän löytää liian helposti liittolaisen minun sydämestäni. Voi meitä varjon maassa asuvia ja vanhan vainoojan piinaamia!

Lutherin taisteluvirsi on kuitenkin iloinen ja juhlallinen voitonvirsi: ”Vain Herra hänet voittaa!” Ja miten se tapahtuu: ”Nyt valheen vallat on jo saaneet tuomion. Ne yksi sana kaataa.” Kunpa reformaation merkkivuosi, tai – uskallan sanoa – uskonpuhdistuksen juhlavuosi, loisi minuun ja meihin uudestaan uskon siihen, että Jumalan sana on elävä ja voimallinen yhä edelleen ja voi saada aikaan enemmän, paljon enemmän, kuin osaamme edes aavistaa. Jumalan sana kaataa vanhan vainoojan ja tuo kirkkaan valon varjojen maahan. Evankeliumi uudistaa sydämet ja alkaa kasvattaa vihan ja itsekkyyden sijaan rakkautta.

Olkoon alkanut armon vuosi 2017 Jumalan sanan ja kirkkaan evankeliumin vuosi.

 

Uusi tie 11.1.2017