Puheenvuoro keskusteltaessa piispainkokouksen selonteosta avioliittolain muutoksen johdosta

Piispainkokouksen hyvä selonteko ilmentää hyvin sitä, miten epäselvä kirkon kanta on samaa sukupuolta oleviin pareihin. Yhtäältä heitä ei voida vihkiä, mutta toisaalta sellaisessa suhteessa asuva voi esimerkiksi toimia kirkon pappina, vaikka kirkkojärjestyksen mukaan papiksi vihittävän tulee olla jumalaapelkäävä ja kristillisestä elämästään tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen. Homosuhteessa eläminen ei siis tämän mukaan ole vastoin kristillistä elämäntapaa, mutta kristilliseen avioliittoon sellaisessa suhteessa eläviä ei kuitenkaan voi vihkiä. Epäjohdonmukaista. Edelleen todetaan, että kirkon työntekijän tulee julistus- ja kasvatustyössä seurata kirkon avioliitto-opetusta, jonka suuntaviivat ilmaistaan Katekismuksessa ja muissa kirkollisissa kirjoissa. Homoliitossa asuvankin on siis opetettava, että avioliitto on kirkon opetuksen mukaan vain miehen ja naisen välinen. Miten tämä käytännössä voi onnistua? Onhan oma elämä ja esimerkki opetusta mitä suurimmassa määrin.

Mitä tulee itse pääkysymykseen siitä, miten kirkon tulisi reagoida 1.3. todennäköisesti voimaan tulevaan avioliittolakiin, iloitsen siitä, että selonteko on selkeä. Kirkon avioliittonäkemys ei muutu, eikä kirkon viranhaltija voi vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon.

Selonteossa perustellaan avioliittokantaa paitsi Raamatun positiivisella kannalla miehen ja naisen välisestä aviosuhteesta myös viittaamalla Raamatun varsin negatiivisiin lausumiin homoseksuaalisista suhteista. Edelleen selonteossa viitataan Tunnustuskirjojen teksteihin, jotka puhuvat avioliitosta. Viime toukokuun kirkolliskokouksessa eräässä puheenvuorossa esitettiin, että tunnustuskirjamme eivät puhu mitään avioliitosta, paitsi Lutherin avioliittoon vihkimisen lyhyessä oppaassa, jossa Luther toteaa avioliiton kuuluvan yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin. On hyvä, että piispojen selonteko tuo esiin, miten Tunnustuskirjamme, joihin sekä kirkkomme oppiperustassaan että jokainen pappi pappisvalassaan tai –lupauksessaan on sitoutunut, selkeästi määrittelee avioliiton Jumalan säätämäksi ja muuttamattomaksi järjestykseksi ja nimenomaan toteutumaan miehen ja naisen välillä.

Näissä Tunnustuskirjojen teksteissä tulee selvästi esiin, että kirkkomme tunnustuksen mukaan avioliitto on jumalan säätämä ja miehen ja naisen välinen. Tähän kirkkomme on sitoutunut niin kauan kuin kirkkolaissamme on tunnustuspykälä.

Lutherin oma kanta asiaan tulee selkeimmin esille hänen kirjoituksessaan Avioelämästä. Vaikka tämä teksti ei olekaan Tunnustuskirjoihin verrattavaa, on se kuitenkin varsin valaiseva, ja siksi luen sen lopuksi:

Ensinnäkin on katsottava, ketkä voivat solmia keskenään avioliiton. Ja päästäksemme sopivasti alkuun otamme 1. Moos. 1:27:n sanat: ‘Jumala loi ihmisen, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.’ Tämän sanan perusteella on varmaa, että Jumala jakoi ihmiset kahteen ryhmään. Pitää siis olla mies ja nainen. Ja tämä miellytti Jumalaa niin, että Hän itse nimittää sitä hyväksi luomisteoksi (1. Moos. 1:31) jne. 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s