Navigare necesse est

Navigare necesse est, vivere non est necesse. Kiristäessäni Sannamarian etupurjetta Seilinaukolla Turun saaristossa navakassa sivumyötäisessä mietin näitä vähän ennen Jeesusta eläneen roomalaisen valtiomiehen Pompeiuksen sanoja: Purjehtiminen on välttämätöntä, eläminen ei ole välttämätöntä. Pompeius ei tosin lausahduksellaan ylistänyt huvipurjehduksen ihanuutta, vaan kyse oli siitä, että viljaa oli tuotava laivoilla Välimeren yli Afrikasta Roomaan, vaikka oli kova myrsky. Laivat eivät saneet jäädä satamaan. Mutta kyllä minullekin purjehdus on välttämätöntä. Vähintään kerran kesässä täytyy päästä merelle, muuten kesä tuntuu menneen hukkaan.

Pompeius ymmärsi sen, että asioita täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen. Jotkut asiat ovat yksinkertaisesti välttämättömiä, suorastaan elintärkeitä, toiset taas eivät ole. Kaikkein tärkeimmän rinnalla ei Pompeiuksen mukaan edes elämä ole elintärkeää. On siis osattava valita oikein ja panostettava siihen, mikä on aivan välttämätöntä. Samoin Jeesuskin ohjasi kuulijoitaan: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa.” Jumalan valtakunta on ensisijaista. Sen löytäminen ja omistaminen on elämän tärkein asia. Samoin kuin Pompeius, myös Jeesus vielä kärjisti sanomansa äärimmilleen: ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän” (Joh. 12:25); “Jos joku tulee minun luokseni mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, vieläpä omasta elämästään, hän ei voi olla minun opetuslapseni” (Luuk. 14:26).

Aikoinaan rippileirillä ensimmäisen käskyn opiskelun yhteydessä harjoiteltiin elämän arvojärjestysten arvioimista. Jokaisen piti kirjoittaa paperille viisi elämänsä tärkeintä asiaa. Sitten niistä piti vetää yli yksi, vielä toinen, ja kolmas ja neljäskin, niin että lopulta paperilla oli jäljellä vain yksi asia, se kaikkein tärkein. Sitten tuon yhden jäljelle jääneen asian alle kirjoitettiin: tämä on minun jumalani. Samanlaista harjoitusta itse kunkin olisi hyvä tehdä silloin tällöin. Mikä siis on sinun elämäsi kaikkein tärkein asia, sinun jumalasi?

Kun tuon harjoituksen tekee aivan rehellisesti, voi olla, että oman elämän epäjumala paljastuu. Harvan kohdalla se taitaa olla purjehdus, mutta mitä moninaisempia elävän Jumalan korvikkeita me elämässämme vaalimme. Olemme siis ensimmäisenkin käskyn rikkojia, ja siksi tarvitsemme hyvää Vapahtajaa, joka sovitti ristillä kuollessaan senkin synnin.

Blogi Uudessa Tiessä 27.7.2016