Elämme sekavan ja ristiriitaisia tunteita herättävän ajan keskellä. Eurooppa on muuttumassa. Valtavat ihmismäärät eri puolilta maailmaa tulevat Eurooppaan, ja monet ovat huolissaan, miten käy eurooppalaisen kulttuurin ja yhteiskuntarauhan? Vaikka nämä kysymykset ovat polttavampia Keski-Euroopassa, ovat ne ajankohtaisia jo Suomessakin. Jotkut pelkäävät, että Islam valtaa Euroopan. Miten meidän sitten käy? Toiset taas iloitsevat siitä, että lähetyskenttä tulee meidän luoksemme. Poliittiset levottomuudet ja sodat eri puolilla maailmaa huolestuttavat. Myös kirkollinen elämä on myllerryksessä. Suuret joukot eroavat Suomen ev.lut. kirkon jäsenyydestä. Jotkut eroavat siksi, että kirkon usko ja tunnustus ei merkitse heille enää mitään. Toiset taas eroavat juuri siksi, että kirkon tunnustus merkitsee heille niin paljon. Aika merkillistä aikaa me elämme. Avioliitosta keskustellaan. Onko avioliitto vain miehen ja naisen välinen vai ehkä kahden miehen tai kahden naisen välinen asia? Eduskunta on tehnyt asiasta oman päätöksensä, joka tulee voimaan ajallaan, ja nyt odotetaan, miten kirkko reagoi. Monet ihmiset näiden kysymysten keskellä pyörittelevät päätään ja ovat ahdistuneita. Millainen tämä meidän aikamme oikein on? Mihin tämä kaikki johtaa? Miten meidän käy tämän kaiken keskellä?
Ilmestyskirjan luvussa viisi Johannes saa nähdä seuraavanlaisen näyn: Minä näin, että valtaistuimella istuvan oikeassa kädessä oli kirjakäärö. Se oli kirjoitettu täyteen molemmin puolin ja sinetöity seitsemällä sinetillä. Ja minä näin mahtavan enkelin, joka kuulutti kovalla äänellä: ”Kuka on arvollinen avaamaan kirjan ja murtamaan sen sinetit?” Mutta ei ollut ketään, ei taivaassa, ei maan päällä eikä maan alla, joka olisi kyennyt avaamaan kirjan tai edes katsomaan siihen. Minä itkin katkerasti, kun ei löytynyt ketään, joka olisi ollut arvollinen avaamaan kirjan tai katsomaan siihen. Mutta yksi vanhimmista sanoi minulle: ”Älä itke. Juudan heimon leijona, Daavidin juuriverso, on saanut voiton! Hän avaa kirjan ja murtaa kaikki seitsemän sinettiä.” Ajattelen, että tuo kirjakäärö Jumalan kädessä pitää sisällään Jumalan suunnitelman maailman historiaa varten. Jumala on suunnitellut kaiken etukäteen, ja kaikki on kirjoitettuna kirjakääröön. Mutta Johannes itkee. Kuka voi avata kirjakäärön ja toteuttaa Jumalan suunnitelman? Entä jos se jääkin vain suunnitelmaksi? Sitten Johannekselle tuodaan evankeliumi: Älä itke, Jeesus on jo saanut voiton. Kaikki Pahan vallat on kukistettu, ja sen tähden hänellä, joka istuu Jumalan oikealla puolella, on valta avata kirjakäärön seitsemän sinettiä ja toteuttaa Jumalan suunnitelma. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki se hämmentävä ja pelottava, mikä meidän ympärillämme tapahtuu, on kirjoitettu Jumalan suunnitelmaan. Emme ehkä ymmärrä, miksi Jumalan suunnitelmien pitää käydä tällaisten aikojen läpi, mutta niin Jumala on jostain syystä asiat suunnitellut, ja kun luemme Ilmestyskirjaa eteenpäin, näemme, millainen loppu tällä kaikella on. Lopussa kaikki päättyy uuteen luomiseen, kaikki kyyneleet pyyhitään pois Jumalan omien silmistä ja Paratiisi laskeutuu meidän keskellemme, ja me saamme elää siinä ikuisesti. Siksi saamme rohkeasti ja pelkäämättä katsella kaikkea, mitä ympärillämme tapahtuu luottaen siihen, että Jumalalla on kaikki langat käsisään. Viimeinen sana ei ole kuolemalla eikä epäjärjestyksellä vaan Hänellä, joka on taivaan ja maan luoja.
Elämme uskonpuhdistuksen juhlavuoden kynnyksellä, ja samalla saamme odottaa ja rukoilla uutta uskonpuhdistusta meidän ajallemme. Mutta onko sellainen enää mahdollinen? Sitä monet epäilevät. Mitä jos meidät, jotka tuskailemme tämän ajan levottomuutta ja Jumalasta luopumista, siirrettäisiin ajassa 500 vuotta taaksepäin vuoteen 1516 ja saisimme katsella, miltä Eurooppa ja kirkko näyttivät silloin? Voi olla, että olisimme vielä enemmän peloissamme ja toivottomampia kuin mitä nyt olemme. Eurooppa oli sodan partaalla, turkkilaiset uhkasivat hyökätä Eurooppaan, Euroopassa ruhtinaat sotivat vallasta, ja kirkko oli korruptoitunut ja unohtanut Jumalan tahdon, ja evankeliumi oli kahlehdittu ihmisopeilla. Jos eläisimme nyt sitä aikaa, luulen että pyörittelisimme päitämme ja sanoisimme, että ei tästä mitään voi tulla. Mutta Jumala kutsui yhden miehen ja varusti hänet, ja siitä pienestä alusta hän alkoi synnyttää aivan uutta elämää, uskonpuhdistuksen, joka muutamassa vuosikymmenessä levisi laajalle aina Suomeen asti. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
Evankeliumi on aina evankeliumia sinapinsiemenen käsittämättömästä voimasta. Jumala kätkee pieneen ja vaatimattomaan siemeneen voiman, ja siemenestä kasvaa puutarhan suurin puu. Sama Jumala, joka 2000 vuotta sitten pienestä sinapinsiemenestä, ristiinnaulitusta Jumalan pojasta, kasvatti valtavan valtakunnan ja joka 500 vuotta sitten yhden ihmisen kautta sai aikaan kirkon uudistumisen, on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Hän on sama siis myös meidän aikanamme. Tänään monet sanovat, ettei tästä enää mitään tule, ei uutta uskonpuhdistusta eikä herätystä. Mutta Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Häneltä saamme odottaa ja rukoilla suuria ja samalla muistaa, että jokainen pienikin uuden elämän alku on suuri ihme, jota ei saa väheksyä.
Virressä 309 lauletaan: ”Ristisi Golgatalla, se voitonlippu on. Vain siihen katsomalla saan voittopalkinnon.” Meidän aikamme keskellä tarvittaisiin niitä Jumalan ihmisiä, jotka rohkeasti ja iloisesti nostavat ristinlipun ylös, koska se on voiton lippu. Tarvittaisiin niitä, jotka kokoaisivat kansaa sen ympärille uskomaan voittajaan, kulkemaan voittajan seurassa ja odottamaan Jumalan ihmeitä.
Kulmakivi 2/2016
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...